Puoluekokousfiiliksiä. Siinä kävi niin hyvin. Nimittäin en tällä kertaa puhujapöntöstä poistuessani kompastunut ja joutunut sen seurauksena sairaalaan, kuten minulle Sotkamon puoluekokouksessa vuosi sitten kävi. Muut asiat tosin eilen jännittivät monin verroin enemmän...
Puoluekokousfiiliksiä. Siinä kävi niin hyvin. Nimittäin en tällä kertaa puhujapöntöstä poistuessani kompastunut ja joutunut sen seurauksena sairaalaan, kuten minulle Sotkamon puoluekokouksessa vuosi sitten kävi. Muut asiat tosin eilen jännittivät monin verroin enemmän.
Hyvin kävi Keskustallekin, meille monille niin rakkaalle ja meitä erilaisia ihmisiä yhdistävälle kansanliikkeelle. Melkein 2000 kokousedustajaa kokoontui Kouvolaan valitsemaan puolueelle uutta puheenjohtajaa.
Ehdokkaita oli kaksi. Molempien poliittista osaamista, kohtaamisen ja kuuntelemisen taitoa, tarmokkuutta ja kykyä innostaa ja kannustaa arvostan. Molemmat he laittoivat itsensä rohkeasti likoon, kävivät hyvän kisan ja pitivät loistavat, koskettavat puheet.
Keskustaväki on nyt puhunut. Molemmat ehdokkaat, Katri Kulmuni ja Antti Kaikkonen, saivat keskustalaisilta vankkaa kannatusta. Vaalin tulos oli kuitenkin selkeä Katrin eduksi. Hän on elinkeinoministeri, pätevä ja sivistynyt uuden polven poliitikko, tahtonainen. ”Riittävästi kokemusta, riittävästi ymmärrystä, katse tulevaisuudessa. Vaikeimmissa paikoissa Keskustassa on luotettu nuoriin”, sanoi Katri puheessaan. Niin luotetaan nytkin. Lämpimät onnittelut sinulle Katri!
Vaalissa jokaisella on käytössään yksi ääni, jokainen niistä täsmälleen yhtä arvokas. Jokaiseen valintaan päädytään jostakin syystä. Silloinkin, kun valintaa pitää tarkasti harkita kuten nyt – keskustalle vaikeassa paikassa, kun kannatus laahaa.
Antti ja Katri ansaitsevat kiitoksen siitä, että heidän ansiostaan jokaisella äänioikeutetulla puoluekokouksessa oli mahdollisuus aidosti valita hyvistä vaihtoehdoista. Kuten jo aiemmin kerroin, valinta ei minullekaan ollut helppo, vaikkakin lopulta selkeä. Kun puhuin oman kannatuspuheeni Katrille, se tuntui sydämessä oikealta. Kun kuuntelin, mitä monilla tutuillani oli kannatuspuheissaan Antista hyvää sanottavaa, saatoin kuulemani hyvät asiat itsekin täysin allekirjoittaa.
Puolueella on vain yksi puheenjohtaja. Vain yhtä voi äänestää, vaikka useampaakin haluaisi kannustaa. Vain yksi voi tulla valituksi tuohon vaativaan pestiin. Mutta politiikassa kukaan ei saa asioita tapahtumaan yksin, vaan tarvitaan yhteistyön voimaa. Tuloksen selvittyä Antti antoi täyden tukensa valitulle uudelle puheenjohtajalle ja vetosi puolueväkeen yhtenäisyyden puolesta.
”Tämä puolue nousee, kun me niin päätämme. Lupaan vain yhden asian: kaikkeni Keskustan eteen.” Näin lupasi Katri. Se on hieno lupaus uudelta johtajaltamme. Työhön puolueen nostamiseksi ja ihmisten luottamuksen voittamiseen uudestaan tarvitaan kuitenkin meidän kaikkien tavallisten puoluetoimijoiden panosta. Nostotalkoisiin siis.
Inna Kallioinen
