Hain hotellilta reppuni ja lähdin kävelemään kohti juna-asemaa. Minulla oli vielä reilut pari tuntia aikaa, joten ajattelin, että matkalla pitää keksiä jotain tekemistä.
Meinasin jo istahtaa kivan näköiseen ravintolaan syömään jotain iltapalaa, mutta ei oikein tehnyt mieli mitään syötävää tai juotavaa, niin jatkoin vielä matkaa. Hyvä, että kuljin ohi, koska seuraavan kulman takana olikin jo Chiesa dei Santi Germia e Lucia -kirkko, jonka ovet olivat auki ja sisällä näkyi ihmisiä ja kynttilöitä.
Minä tietysti menin katsomaan, kun tässä kirkossa en ollut muutenkaan vielä käynyt. Minullekin annettiin kynttilä, ja ihmiset siirtyivät kirkosta ulos. Tämä oli nyt toinen Via Crucis jo tälle päivää, erilainen kuin aikaisempi.
Tämä Via Crucis oli kulkue. Kuljimme kulkueessa kapeita kujia pitkin ja kanaalien vierellä, ja ihmiset lauloivat kauniisti. Aukioilla aina pysähdyimme. Oli jo pimeää, se toi tunnelmaa. Kulkue päättyi lopulta toiseen kirkkoon.
Olin varmaankin ainoa turisti tässä joukossa. Veikkaan, että myös ainoa ortodoksi. Olen onnellinen ja kiitollinen, että sain osallistua.
Nyt jäi taakse Venetsia, jossa vesi jäi nousemaan 🙂 Ja junamatka yöjunalla kohti Roomaa alkaa. Tämä on jännittävää. Hyvää yötä!
***
Olin varannut jo etukäteen junalipun Venetsiasta Roomaan perjantain ja lauantain väliselle yölle. Katselin lippuja GoEuro-sivuston kautta. Sieltä löytyy monien maiden juna- ja bussiyhteyksiä. Varasin liput kuitenkin junayhtiö Trenitalian omien sivujen kautta, koska sieltä pystyi varaamaan makuupaikan naisten hyttiin. Sen hinta oli noin 80 euroa.
Aluksi suunnittelin, että olisin ottanut matkaohjelmaani vielä kolmannenkin kaupungin. Olen iloinen, että päädyin lopulta vain kahteen, koska kuitenkin tämä on vain niin lyhyt reissu. Roomaan halusin, koska halusin nähdä, miten täällä vietetään pääsiäistä!
Juna lähti Venetsia S. Lucia -asemalta klo 23.15. Minä tietysti tunnollisena suomalaisena ymmärsin niin, että lippuun merkitty paikkanumero olisi ollut minulle varattu paikka. Hytissä oli neljä sänkyä, ja minun paikkanumeroni oli yläsängyssä. Yhdessä alasängyssä oli lakanat, mutta muita matkustajia ei näkynyt.
Konduktööri tuli kysymään matkalippuja, ja myös passi piti näyttää. Yritin samalla kysellä, mistä löytyisi minulle lakanat. Keskustelu oli taas oikein sujuvaa, kun ei meillä ollut yhteistä kieltä. Tajusin vasta kun konduktööri oli jatkanut matkaansa, että hän luuli varmasti minun kysyneen vain, mikä on minun paikkanumeroani.
Eli jouduin sitten uudestaan hakemaan hänet paikalle ja selittämään kysymykseni lakanoista havainnollistavammin, ja sain selville, että minun paikkani onkin sittenkin alasängyssä.
Tämähän olikin vain hyvä juttu, koska sängyt olivat kapeat eikä yläsängyissä ollut kaiteita. Olisin varmaan tippunut sieltä, koska pyörin aina nukkuessani niin paljon.
Jos vertaa Suomen yöjuniin, niin sänky ei ollut yhtä hyvä ja peittona oli pelkkä lakana eli lämpimät vaatteet piti olla. Olin silti positiivisesti yllättynyt. Hytin sai tietysti lukittua. Sain ihan hyvin nukuttuakin. Heräsin tietysti yön aikana monta kertaa, mutta nukahdin aina uudestaan – sellaista se yöjunassa matkustaminen aina on. Minun neljän hengen hyttiini ei matkan aikana tullut muita matkustajia.
Aamuvarhain saavuin Roma Termini -asemalle Roomaan, ja siitä kävelin hotellilleni. Se vaikuttaa tosi kivalta, vaikken tietenkään vielä saanut huonettani. Syön täällä aamiaisen ja lähden kiertelemään kaupunkia.
